Perinnön pelko

Tarina, jonka kirjoitin vuosi sitten ja editoinnin, melkein deletoinnin ja kuitenkin julkaisemisen kohdalla olen itkenyt joka kerta. Joka ikinen kerta. 

Helmikuu 2016.  Säästäminen on niin siistiä! Joka kuukausi siirrän suuremman summan sijoitussalkkuun ja minä itse olen säästänyt tuon kaiken rahan. Varovainen 30 € siirto Nordnetin tilille. Ostan muutama päivä myöhemmin noilla rahoilla 15 € Superrahasto Suomea ja 15 € Franklin European Small-Mid Cap Growth Fund A-rahastoa. Siitä se alkoi, minun toinen osakesäästämistaipaleeni.

Ensimmäinen taipaleeni oli, kun ostin osakkeita, katsoin kuinka niiden arvo tippui, möin vauhdilla ja juoksin karkuun. Onneksi lopetin juoksemisen ja käännyin takaisin säästämisen pariin. 

Syksyllä 2017 isäni kuoli. Maailma sai täysin uudet mittasuhteet. Ensimmäistä kertaa ymmärsin totisesti elämän rajallisuuden. Ensimmäistä kertaa koin, kuinka suru todella iskee fyysisesti ja kipu ja kaipuu on suunnaton. Ja on edelleen  kaksi vuotta myöhemmin. Vaikka kuolema tuli vanhalla iällä, eikä arvaamatta tai nuorena, on se aina yhtä musta ja loputon.

Löysin myöhemmin rohkeutta todeta itselleni, että kuoleman pelko tai enemmänkin elämän rajallisuuden ja ajan loppumisen pelko nousivat esiin. Ennen kuolema oli välttämätön paha, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa konkretisoitunut elämässäni. Milloin on minun aikani lähteä? Mitä hyvää minä olen saanut aikaiseksi? Mitä asioita haluan vielä tehdä? Muistinko sanoa, että rakastan?

BCE8CA39-52DD-4E10-B162-09955ECDF214.jpeg

Isäni perintö siirtyi aikanaan tililleni ja salkku kasvoi rajusti. Huomasin pelkääväni, että teen rahoilla jotain tyhmää, perinnön pelko. Entä, jos en olisi rahojen arvoinen ja tuottaisin pettymyksen isälleni? Siinä on yksi syy monien joukossa, miksi kirjoitan tästä aiheesta, rahasta. Haluan ottaa taloudestani yliotteen ja rakentaa tulevaisuutta tämän ponnahduslaudan avulla. Haluan oppia uutta. Julkaisemalla vuosibudjettini tänne, tunnen olevani enemmän vastuussa sen läpiviemisessä. Haluan haastaa itseäni toimimaan oikein. Haluan tehdä hyvää ja olla avoin omista onnistumisistani ja varsinkin virheistäni. Ehkä joku voi näistä oppia tai hyötyä jotenkin.

Perin irtonaisia osakkeita rahaston täyteiseen salkkuuni ja minun projektini oli muuttunut. Miten yksittäiset osakkeet käyttäytyvät salkussa? Voisinko minäkin tehdä suoria osakesijoituksia rahastojen sijaan? Mitä hemmettiä minä teen? Minkä kirjan luen seuraavaksi, että oppisin jotain? Apuva. En minä osaa!

Kaiken tämän säästämisen ja elämän myötä ajasta on tullut tärkeintä, mitä ihmisellä voi olla. Rakkaista ihmisistä ympärillä ja ajasta, jota heidän kanssaan saa jakaa. Yritän edelleen löytää sitä elämän keskitietä, missä voin säästää tulevaisuuteeni ja samalla nauttia tästä hetkestä täysillä. Ja toivon, että joskus perinnön pelko rauhoittuu ja voin hyvin mielin sanoa ”Katso iskä, siitähän tuli ihan hyvä.”

Iskä olet rakkain ja minulla on ihan älytön ikävä. Ja sitten itketään taas!

 

Yksi vastaus artikkeliiin “Perinnön pelko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s