Kuin viimeistä kesäpäivää

Kesä on saapunut Suomeen! Vasta-ajettu ruoho tuoksuu nenään ja syreenin kukkien huumaava tuoksu ajelehtii vastaan aamulenkillä. Tällä viikolla olen jokaisen koiralenkin yhteydessä tajunnut ajattelevani samaa asiaa. Voisiko jokainen päivä olla tällainen?

Suomessa tällaiset upeat säät ovat harvinaista ja tekee mieli hyödyntää siitä kaikki irti. Omalla kohdallani kesäviikon kanssa kävi erittäin hyvä tuuri ja vierailin työpaikalla vain kahtena päivänä. Loput vietin ulkoilmasta ja pyöräilystä nauttien. Jostain syystä ulkoilma ja nämä säät ovat motivoineet minua jälleen kiristämään vyötä ja säästämään pitkällä tähtäimellä. Välillä tulee lipsuttua ja unohdettua, miksi sitä oikein säästää? Aurinkoiset vapaapäivät muistuttavat siitä, mitä kohti yritän edetä. Miten päiväni kuluisivat, jos eläisin kuin viimeistä kesäpäivää?

Täydellinen päivä alkaa siitä, kun havahdun sängystä ja mietin, pitäisikö jo nousta. Kroppa tuntuu hiukan kankealta nukutun yön jälkeen, joten makoilen sängyssä ja pyörittelen nilkkoja ja ranteita, kunnes kroppa herää. Kömmin sängystä ylös ja avaan verhot. Mahtavan hyvää huomenta minulle toivottaa pilvetön taivas ja aurinko. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja päätän pitkittää uloslähtöä vielä hetken ja katsoa uusimman Handmade’s Tale-jakson.

Koira kömpii hereille jakson viimeisillä minuuteilla ja rapsuttelen sitä tovin sohvalla katsoen jakson loppuun. Aamupalan aika. Koiralle raksuja ja lihahyytelöä ja minulle tällä kertaa muroja, jogurttia ja mansikoita. Tuoreet mansikat maistuvat aina niin hyvältä. Napsautan koiran kaulapannan kiinni ja suuntaan ulos. Idioottimainen virne kasvoillani fiilistelen lämmön tuntua ihollani. Kesä, se on oikeasti totta! Kierrän pisimmän luontoreitin minkä lähiympäristöstäni tiedän. Pysähdyn nuuhkimaan voikukan tuoksua ja nenä siitepölystä keltaisena muistelen lapsuuden kesiä, jonne voikukan tuoksu minut kuljettaa. Puiden lehdet ja heinikko suhisevat ympärilläni, kun tuulen raikas tuulahdus viilentää ihoani. Hetkeksi suhina peittää alleen moottoritien jylinän.

Kävelen läheisen hevostallin ohi ja huomaan haaveilevani hevosen hien tuoksusta ja ikuisista kesäpäivistä, jotka myös olivat suuri osa lapsuuttani. Päätän osallistua ensi kesänä aikuisten hevosleirille. Muistelen miltä satulan narina kuulostaa ja huomaan unelmoivani hevosleiristä vielä pitkän aikaa tallin ohi kuljettuani. Kirjaan tämän unelman Bullet Journal-vihkooni. Kirjoitettuna tämäkin unelma tulee varmemmin  toteen, koska voin palata unelmointiin ja toteutukseen myöhemmin. Pohdin pitäisikö pistää unelmaa varten jonkinlainen säästöprojekti vireille. Paljonko kurssit maksavat? Kaikki kirjataan ylös vihkoon, jotta voin palata asiaan sateisempana päivänä.

Kolme tuntia päivästä on jo hurahtanut. Loppupäivä on vielä edessä ja päätän tehdä kevyen suunnitelman loppupäiväksi. Siihen sisältyy muun muassa pyöräilyä, johon olen hurahtanut tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Naureskellen mietin, onko tämä taloudellisen riippumattomuuden sivuoire? Mr. Money Mustache puhuu pyöräilyn puolesta ja kun tutustuin hänen blogiinsa ajoin autolla kaikkialle. Ihan kaikkialle. Nyt vuosia myöhemmin auto on myyty ja uusi polkupyörä on osoittautunut parhaaksi sijoitukseksi itseeni.

swabdesign_official-1423669-unsplash(1)

Päätän pyöräillä ensin kirjastoon ja siitä hiukan kauempana olevaan Lidliin, sillä kuten Omavaraisuushaastekin on todennut Lidl on halpa. Ja Lidlin hedelmä- ja vihannesosasto ei jätä koskaan kylmäksi. Nyt mukaan tarttui kesäkurpitsaa, paprikaa, salaattia ja mansikoita. Lisäksi nappasin pakasteosastolta mustikkaa, vadelmaa ja puolukoita. Liha- ja kalaosastolta pyydystin kalafileen ja muutaman paketin kanaa. Kävelen hyllyjen läpi ja nappailen muita tarvittavia ruokaostoksia kyytiin. Ladellessani ruokia linjastolle näyttää ruokavalioni koostuvan suht järkiostoksista. Ja ehkä yhdestä lakupötköstä. Olen ottanut oman pussin mukaan ja pakasteet laitan reppuun. Loppulaskuksi muodostuu 32,37 euroa. Prismassa loppulasku on aina vähintään 50 euroa, mutta sieltä tulee tehtyä huomattavasti enemmän myös heräteostoksia. Muistutan itseäni käymään pyörälenkillä Lidlissä kesän aikana toistekin.

Hiekka rahisee pyörän alla, kun kruisailen ruokakassit heiluen kohti kotia. Loppupäivän laitan ruokaa viikonlopun perhekokoontumista varten ja kokkailen iltaruuaksi burgereita. Reissumiestä leiväksi, pihviä ja kasviksia ja ketsuppia väliin. Purilainen maistuu taivaallisesta ja minusta on ihana kokkailla rauhassa. Höpöttelemme poikaystävän kanssa päivän menoista.

Rojahdan sohvalle, koira asettuu toiseen kainaloon ja avaan kirjan kannen. Polkupyörän korjausopas, koska miksi en opettelisi taitoa, josta on minulle hyötyä? Hehkulamppuja syttyy pääni yläpuolelle megawattien verran, kun jokaiselta sivulta tajuan jotain uutta pyörän toiminnasta. Hehkutan poikaystävälleni kuinka jarruvaijeri on niin yksinkertainen, mutta upea keksintö ja ihmettelen, miksi en ole tarttunut korjauskirjoihin aikaisemmin. Mietin taas, onko tämä taloudellisen riippumattomuuden sivuoire? Lopputulos on, että kyllä. Samalla tavoin, kun joku paljastaa sinulle lapsuuden rallatuksen ÄN – YY – TEE – NYT! Koostuvat kirjaimista lausutuista kirjaimista N – Y ja T. Et voi enää katsoa asiaa samalla tavoin kuin ennen. Varmaan elämäni suurimpia ihmetyksiä, kun tajusin tämän about 29-vuotiaana…

Kun taloudellinen riippumattomuus ja taloudellinen ajattelu on tullut elämääni näen asiat eri tavoin, enkä voi muuttaa katsomistapaani entiselleen. Mikä upea mahdollisuus minulla on oppia korjaamaan omaa pyörääni! Opin pyörän toiminnasta, osaan hoitaa pyörääni jatkossa paremmin, että se palvelee minua vuosia ja vuosia. Pystyn vaikuttamaan ajotuntumaani paremmin ja rengasrikko tien päällä ei aiheuta harmaita hiuksia, vaan esittää itsensä haasteena. Kuinka voin pienellä rahalla pitää huolen, että kohotan kuntoani, nautin ulkoilmasta ja vieläpä säästä rahaa. Win – win – win – win! Nyt olen saanut tämän PYÖRÄ ON IHMISEN PARAS KEKSINTÖ-fiilistelyni ulos järjestelmästäni. Kiitos.

Kirjan selattuani istun nyt tässä koneella ja robotti-imuri laulaa taustalla. Siivous hoituu stressittömästi ja kaikki 14 miljardia koirankarvaa poistuvat lattialta. Edelleen paras ostos ikinä. Päiväni on ollut mahtava. Kuin viimeistä kesäpäivää on elettävä, en olisi tästä päivästä vaihtanut mitään. Ulkoilmaa, kirjan lukemista, pyöräilyä ja poikaystävän kanssa yhteinen ruokahetki höpötyksineen. Rahaa kului ruokaostoksiin, mutta muuten päivä koostui hyvinkin ilmaisista elämän hetkistä.

Tällaiset päivät ja niistä kirjoittaminen auttavat hahmottamaan, minkälaisiin asioihin haluan jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Mitä on ne tekijät, joiden eteen säästän? Mitä haluan tehdä nyt ja myös sitten, kun työt on mahdollisuus, eikä pakko? Korjaanko naapureiden polkupyöriä? Säästänkö palkastani hevosleiriä varten? Käynkö jatkossakin Lidlissä vai hairahdunko K-Markettiin? Kuinka paljon oikeastaan tarvitaan rahaa onnelliseen päivään? Harjoitukset taloudellista riippumattomuutta kohtaan jatkukoon!

Mitkä elementit sinun viimeisestä kesäpäivästäsi löytyvät?

 

 

2 vastausta artikkeliin “Kuin viimeistä kesäpäivää

  1. Mahtava kirjoitus! Tämän kun lukee kerran kuussa, niin varmasti elämän kuopat hieman madaltuu ja töyssyt loivenee.

    #bicyclelife #diy #growthmindset

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s